Oksu ja Viltsu toivottaa kaikille sateista, kylmää ja ankeaa syksyä.
Imekää köyhät parrua, myö drinksutellaan altaalla.
Oksu tarinoi elävästä elämästä, sen mukana tuomista vastoinkäymisistä, iloista, suruista, ystävistä ja vihollisista. Niin ja keikoista ja audiosta. Ja kaikest turhanpäiväsest.
Imekää köyhät parrua, myö drinksutellaan altaalla.
<----- Purseri Lötjönen toivottaa kaikki tervetulleiksi.
ja tarinoittaa ystävää. Ilehän on vanha konna äänihommissa. Siis ennen siirtymistään sinne poppiosastolle. Nykyäänhä se ei enää suostu niistä asioista puhumaan kun ei kuulemma hälle kuulu :) No vitsi! Mahtava persoona ja ystävä. Siin hetken rupateltua ja nautittua muutama kenda, päätettiin Viltsun kanssa siirtyä sinne saunaosastolle. Yllättävää jotenkin, että me oltii ainuat siel.
"Legendaarisen" Karjalaisten kesäpäivien, niin sanotun "kuolema niittää hallissa" keikan tehotiimistä Piki, mie, Niitemaan Antti ja Juho. Alikessulle terveiset.

mielest homma toimi. Alakerrat tulee just mukean sopivasti tolle orkalla, tälle mestalle. Ei siel kehtaa luukuttaa täysil ku se kuitenkin on sellainen mukava soppi. Olut siin keikin jälkeen ja kohti kotia nukkumaan. Homma toimii ku lumiukko mikrossa. Kiitos ja anteeks kaikille.


Ehkä kuitenkin olisi pitänyt mennä junalla. Stereot ovat autossa vain painolastia kunt tämä porukka "viihdyttää" laulamalla suurimman osan matkasta. Onneksi tajusivat olla hiljaa ABC:llä kun pysähdyimme hakemaan iltapalaa. Matka menee kuin siivillä, laulun tiimellyksessä, ajaen kuin Kake Randelin. Kuvasta voitte päätellä ,että allekirjoittanut ja rumputaileilija Ande"Ketku"Kihtinen viihtyivät kyydissä kun taustalla laulava kuoro vetää omaa sovitustaan Banglesin Eternal Flame kappaleesta. Yöllä kotona. Auton palautus. Nukkumaan. Tai siis syömään. Ei rapuja. Rosvopaistista puhumattakaan. Eikä varsinkaan saunassa tullut käytyä. Mutta veneilyn ABC tuli opittua, kiitos rantalaivuri/monitoriasianajaja Karl "purkkari"Hyväkäksen oppien. Polskien olisit jo perillä.



Kamat nippuu ja iltatsuipalle. Käytiin sit syömäs (kiitti Jyri) pariin kertaa ja Raised Fistin tahdissa kohti kuljetusta ja hotellii. Yökerhon kautta nukkumaan. Kaikka
pokas aika mielenkiintosen näkösen tapauksen matkalta, mut ei tainnu irrota kuten kuvist näkyy. Kute ei irronnu paril muullakaa popparil :)
ku etukäteen tiedettiin et Tertun paras ystävä, kummisetä, kummitäti, siskonmakkarakeitto ja uuniperuna Pulkkinen hoitaa kamat tonteilla. Terkut Tertulle. :) Perussettii. Tais olla taas Karin EAW:t tonteilla tai sit Pulkkinen o
satsannu. Jotai häikkää niis kamois kyl o ku gainit saa lyödä iha tappii ja silti ei tuu mitn. Porukka oli liekeis ja nii oli orkesterikii ja Kaikan sisuskalut. Iskä elikkäs Jykä oli hoitanu pojille viimosen keikan kunniaks kypärät joihi oli pultattu viinapullot ja pillit ja pelit. Loistavaa hommaa. Keikki ohi, kamat nippuu, parit jutustelut Amon poikain kanssa ja nokka kohti Mikkeliä ja Moksuje keikkaa.
Äijät oli paniikis ja mie olin paniikis. Parin viikon tauko saa näköjää ihmeitä aikaa, negatiivises mieles siis. No keikka meni rutiinil läpi ja yleisö tykkäs ku puuro hullun housuista. Siit sit kamat nippuun Joelii näyttää pojille ja hotelliin nukkumaan. Aamulla juna lähtis klo 10 ja siihe pitäis Saikkosen kanssa ehtii. Ja ehittii me. Nukkumisyritys o tuhoon tuomittu kuumuudest johtue ja ravintelivaanu o tosiasia. Parit kaljat ja Helsinki häämöttää jo. Saikkosen hyvästelyt, kotio ja suihkuun. Pyykit korii ja nokka kohti Tuusulaa ja hermolomaa. Ja ne lepää. Voi luoja et ne lepää. Parhautta. Aamuks taas sit takasi valtion pitkän mutta kapeen leivän ääreen. Lauantain toistaseks viimone Mokoma keikki sit Imatralla. Kattellaa.


Halaukset, turinat ja alkoholin ihmeelliseen maailmaan tutustuminen. Harmi ku poikein yllätys KT:lle ei saanut tuulta purjeisiin mutta ehkä paremmalla onnella seuraavan kerran ;) Keikka kunnial ohi ja Kalle kuskaa poppiosaston pois jaloista ja päästään Viltsun kanssa seikkailuun. Ja millainen seikkailu se olikaan. Parhautta. Ilekii se saapu tonteille ja juhlat oli parhaasta päästä. Karria tuli nähtyä ja turistuu piiiiiitkästä aikaa. Nyt mie vast tajusin mite ikävä sitä ihmist o ollu. Niskisaikoin sitä tuli jaettua huone jos toinenkin reissussa. Karri-ystävä. Haraa ja Tarjaa piti viel naurattaa ja Larivaaran perheen junioreille hankittii viel Apiksen nimmarit. Siitä sit taksil kohti Kallioo ja Rytmii. Rullakon veljesten moikkaus, Nykäsen ja Roaddogin Peten kans tarinointii ja Viljamin ja Giten kotio "jatkoille". GT on tosiasia. Taikatemppuja, puhallusta ja unta. Aamulla kaffeet keitellään, aamusketsit heitellään ja nokka kohti kotio, Viltsun lähties viel Ankkaan hoitelee 69 silimät.

