Tai sanotaanko mieluummin työhyvinvointiasia. Aattelin
TAAS yrittää vähä kirjotella hajatelmia ylös keikkareissuilt ja elämästä. Nyt ku ne taas alko uurestaan. Edellisest päivityksest onkii aika tarkalleen kolmisen vuotta aikaa ni joha täs joutaakii höpöttelees. Tuon edellisen jälilt oonkii siirtyny takas freelanceriks. 8 vuotta meni Viikkarilla hommissa, että hujahti. Mukavaakin oli pääasiassa. Nois isois firmois o vaa se huono puoli, et kaikki muutos o
HIDASTA. Työkaverit ja kolleegat ja suurin osa henkilöstöstä o mukavaa sakkia. Niin ku yleensä kaikis työpaikois. Miul vaa tuli merimailit täyteen ja enne ku tein jottai mitä kattuisin, päätin siirtyä taka-alalle noist hommist. Tuurauksia käyn kyl tekkees jos ja kun (tällä hetkellä Gracel tuuraas) kysellään. Ei passaa siltoi tai laivakielel sanottuna, lankkui poltella.
Kuten sanottua, laivahommelit jäi vakituisesti historian kirjoihin. Oha tuo laivahomma parhaimmillaan iha nastaa mut o siin si ne varjopuoletki. Ittelle ei vaan sovi se istuminen pitemmän päälle jos ei oo mitn tekemistä. Se housebändin miksaaminen sadatta kertaa samalla settilistalla alkaa puuduttaa aika lailla ja kaipaakii sitä vaihtelua sit elämäänsä. Ja tuol viimosimmalla komennuksella Glorylla o se huanompi puoli et siel ei pahemmin vierailijoita käy. Showt siel kyl pyörii mut niist en jaksais ees alottaa... Itte tykkään vaan tehhä ja jutella immeisten kans ja nähä uusii immeisii.
En dissaa laivahommia mitenkään mut miul ne ei vaa sopinu sen opin kantapään kautta. Ainakaan siis ny ei sopinut. Eihä sitä koskaan tiijä mitä sitä elämä tarjoo ja heittää ettees mut ny mennään näillä tanssiaskelilla. Keskusteltuani koton vaimon kans pitkään ja hartaasti tulin siis siihe päätökseen et aikaansa kutaki ja ei ku freelanceriks takas. Kiitos vaimolle rohkasusta.
Tampere tarjos miul kuitennii Pakkahuonetta ja upouutta Tavara-Asemaa työpaikaks ja sielthä miut löytyki aika nopiasti.
Pakkis elikkäs Pakkahuoneha o vanaha ja varma keikkapaikka mis o ain hyvä ihmisen olla. Kamat ja jengi 10+ ja hyvvii orkkii vieraina. Vihtelua nääs. Ja teatterit siihe päälle. Tavara-Asema onkii si moternimpi versio asiasta. Enemmänkii firmakisoille ja sen sellasil ajettu siel mut orkkakeikkaa o kans kivasti. O kirppistä ja firmakisaa ja keikkaa tasasesti. Mikäs siin, miehä teen kaikkee :) Kamanörtit halluu kuitenkii tietää ni molemmis mennään Yamaha ees/laval ja Pakkiksel luotetaan Lakustikkiin ja
Taviksel Nexoon. Molemmat loistowermeit ja jos niil ei pääse maaliin ni alakaa olla parempi kattella peiliin.
Piste.
Kiitos Tampereen Kulttuuripoppoon sainkii heti jalkaa ns ovenväliin ja pääs tekee loistoporukas hommia ja mukavaa taas o. Ilo palas kyl syämmeen ja saa tehhä sitä mist tykkää. Eikä aikaakaan ku alako taas puhelin soimaan et pääsetkö sin ja tän mut si tuli puskist ylläri! Niko, vanaha Hippi, ja Kestin Jasseboi kyseli et kiinnostaisko lähtä Kilipeläisen Tuuren matkaan lavapäähän. Niko siirtyis poijes ja tarjois miul paikkaa. En montaa hetkee asiaa miettiny keskusteltuani kyseisten herrojen kans (ja vaimoni) ja tavattuani orkan, missäs muuallakaan ku töis olles Taviksella.
Ny o eka viikonloppu jo takana kysseisen ryhmän kanssa ja oha tää iha sairaan siistii painaa taas maakunnis hyvän porukan kanssa. Hyvät työkalutkii ku sai
Torviselt ni eihä täs oo hädän päivvää. Kalustonurkkaus förevisar: Yamaha QL tiskinä ja Shuren IEM:ät ja omat mikit ja tilipehöörit. Kyl kelepaa. Si viel tiimis o mukana Ville "Mahti-Ville/ Reilu-Ville/ paras-Ville" Mulju valois ni ei oo huonoo päivää meil. Keikkakuvan varastin Jasselta, hiihtoliiton luvalla, tietysti. Jos täs alakais taas omaks iloks ja miksei jonku muunki, jos näit joku lukkee ees :) kirjottelee hajatelmia ja reissukokemuksia taas uusiks. Ehkä :D
Ja sitten itte niihi keikkoihi ja mestoihi. Ekana oli siis Joensuun Kimmelin LasPalmas-yökerho. Tuossakin paikassa o vuosien saatossa tullu vierailtuu mut ny vuosien tauon jälkeen palataan takas. Ittehä assuin joskus Jojensuus ja tuli käytyä kyl tuossakin paikassa iha asiakkaana. Anteeks. Lavaha o iha jees ja just sopivan kokonen meijä ryhmälle. Korkeuttaha sais ain hiukan olla lissää mut hyvi siel pärjää. PA oli kuulemma uusittu mut siitä varmaan Jasse itte kertoo jossai lissää. Sähköä o riittämiin ja mukava keikkamesta kyl. Fasiliteetit ja tarjoilut hyvät. Lauantaiks paahettiinki Peurunkaan ja siel o kyl ihmisen hyvä olla. Lava o iso ja homma toimii ja jengi o parhautta. Lämpättii Miljoonasadetta ja sehä o parhautta. Parit hitit löytyy heijänkii plakkarist. Aamulla kotio ajelu ja tässä sitä kirjotellaan Gracen hytis muistoja. Seuraavana oliskii si Pakkahuonetta ja Lapeenrantaan Tuuren kaa. Palaillaan.
P.S. Ja jos joku ei oo viel törmänny tähä, ni tällaistakii Jassen kaa harrastellaan: https://open.spotify.com/show/2PhejmBJjKUrNnc217SdNa?si=b9b5e23a1d804205
Lauantain matkattiin si Lappeenrantaan ja uuteen mestaan elikkäs Rakuunanmäen juhlatila. Paikka o ilmeisesti entine sotilaskoti. Akustiikka oli vahvasti läsnä. Lava o sellaine niinku vanhois kouluis oli juhlasaleis. Just mahtu aukkoon bändi. PA siel o Lakua, kolme siivuu puolellaan ja subit lavan alla. Tyhjänä paikkana, nii siis mie toimin Jassena kyseisel keikal, ku Kesti oli pohjoses Elastisoitumassa, aika haasteellinen. Kauhia komotus ja kaiku sinkoili pitkin poikin ikkunoit ja peräseinää. Mihi oli tietty laitettu anniskelupiste LASIVITRIINILLÄ! Ihanaa. No mut mummot demppaa jne ja toivottiin parasta. RistolaisPasi taasen tuuras minnuu monttupäässä ja tuuraa myös seuraaval pätkäl kans , koska olin menny lupautuu jo aikasemmi viel Gracel viikoks. Tsekkailtii kaikes hartaudes siin ja syöpöteltiin ja hetkeks seljällee, ku keikki olis jo klo 22. Kotamäkee ois pitäny ehtii moikkaa mut aikataulut oli nii tiukil et se jäi ens kertaan. tulipaha koettuu tää orkka etupääst katottuna. Oha toi kova orkka ei voi mittää mut kotosampi olo miul o tuol lavapääs. Keikka oli jännä varmaan kaikkien mielest mut yleisöhä sytty hetimite Tuurelle. O se karismaattinen kaveri kyl. Otti yleisön haltuun tuosta vaan. Keikka tais venähtää about 1h45min. En tarkkaan muista, oli nii keskittyneen jännittyny siel keulas koko keikan ajan. Ville "Reilu-Ville" hyväksy lopputulloksen ja helpotus se oli. Ylleisö ainaki laulo nii maa kovasti mukana et tais se kelevata heillekkii. Kiitos ja kiitos.Kuvat varastin Villeltä :P
