Jos ny skarppais...

... ja aloittas tän taas. Moro, mie oon Antti "Oksu" Vuorela, ja kertoilen täällä kaikkee mahollista mitä ikin huvittaa. Vettä o virrannu kaikissa joissa ja järvissä ja hanoissa sitten viime kerrran. En sit ehtiny(jaksanu) laittaa tuost vuosien takaisesta Raskaasta Joulusta mitn sillo mut aletaan purkaa asiaa hatarien muistikuvien kautta tähän päivään... Raskas Joulu oli kyl nimesä mukainen tapahtuma :D Ei sillä et ei mukavaa olisi ollu vaan noit keikkoi ja siirtymii oli iha saatanasti ja sillo mentiin kokonaan omal porukal ja tekniikal lähes 100% joka paikassa. Jormanaisen Sami otti miut hoiviisa ja tehtiin kahestaan ääntä tuolla rundilla. Penttisen Kariin pääsin tutustumaan paremmin ja ystäviä ollaankin. Orkan jengi olikii tuttua vuosien varrelta. ValoJanne oli uus tuttavuus ja mukava olikii. Peter hoiteli keppejä ja hyvä immeinen hänkin. Kiitokset Aholan Kimmolle luottamuksest tehtävään vaan. Aika paljon tuli keikkaa puskettua, Rubyssa, Olympiassa, maakunnissa ja telkkarissa. Kaikkee ei muista ennää. Vanhuus iskee. Viikkarille napsahti vakipaikkakii Amorellalle ku aikasa tuuraili. Sittemmin käväsin Gracellakii pitemmän tovin siirrolla. Reissannu oon enemää ku koskaan, siis ulkomailla. Lomilla. Ihanaa. Mutta sitten! COVID-19! Kaikki pysähty. Koko maailma melkeinpä. Minkäs teet. Et juuri mitään. Hommat loppu ku seinään melekeinpä kaikilt meijä alalla toimivilta. Ittekkii aikani istuin käsien päällä. Ei ollu mittää. EI YHTN MITN! Onneksi sain lopuksi hommia Caverionilta AV-asentajana, että sai tekemistä taas. Olisin, olin tylsistynyt ja masentunut ja vittuuntunut. Se näkyi päälle päin aika lailla. nyt tässä toivotaan, että tämä tilanne aukeis jo ja päästään takaisin "normaaliin". Oisha se keikoil käynti jne mahtavaa!!!! Ja pääsis reissuun taas. Kaiken tän keskellä tapasin kuitenkin Raisan. Vaimoni. Voimani. Kiitokset hänel, et jaksan painaa eteenpäin. Miu myttyni.