maanantaina, maaliskuuta 25, 2024

On tö roud ö gen...

Viikko vierähti Gracella hommissa ja takas arkeen eli Pakkikselle talonsepäks. Vierailu vuorossa oliskii si Mokoma ja Lastout. Mokoman jantteriha ol tuttui jo vuosisatojen takkaa mutta LASTOUT! Nuorisossa o tulevaisuus. Herranlettas mite kovvoo ajjoo ja ammattimaista toimintaa orkalta. Tsiibus! Ottakaapa haltuun, o meinaa hyvä! Mokoma olikii si taattuu turvallista Mokomaa, mitä ny Marskil vähä äänipääs pettää ku olt sitkiä lunssa päällä mut kunnialla setin louhivat menemään.
Lauantain matkattiin si Lappeenrantaan ja uuteen mestaan elikkäs Rakuunanmäen juhlatila. Paikka o ilmeisesti entine sotilaskoti. Akustiikka oli vahvasti läsnä. Lava o sellaine niinku vanhois kouluis oli juhlasaleis. Just mahtu aukkoon bändi. PA siel o Lakua, kolme siivuu puolellaan ja subit lavan alla. Tyhjänä paikkana, nii siis mie toimin Jassena kyseisel keikal, ku Kesti oli pohjoses Elastisoitumassa, aika haasteellinen. Kauhia komotus ja kaiku sinkoili pitkin poikin ikkunoit ja peräseinää. Mihi oli tietty laitettu anniskelupiste LASIVITRIINILLÄ! Ihanaa. No mut mummot demppaa jne ja toivottiin parasta. RistolaisPasi taasen tuuras minnuu monttupäässä ja tuuraa myös seuraaval pätkäl kans , koska olin menny lupautuu jo aikasemmi viel Gracel viikoks. Tsekkailtii kaikes hartaudes siin ja syöpöteltiin ja hetkeks seljällee, ku keikki olis jo klo 22. Kotamäkee ois pitäny ehtii moikkaa mut aikataulut oli nii tiukil et se jäi ens kertaan. tulipaha koettuu tää orkka etupääst katottuna. Oha toi kova orkka ei voi mittää mut kotosampi olo miul o tuol lavapääs. Keikka oli jännä varmaan kaikkien mielest mut yleisöhä sytty hetimite Tuurelle. O se karismaattinen kaveri kyl. Otti yleisön haltuun tuosta vaan. Keikka tais venähtää about 1h45min. En tarkkaan muista, oli nii keskittyneen jännittyny siel keulas koko keikan ajan. Ville "Reilu-Ville" hyväksy lopputulloksen ja helpotus se oli. Ylleisö ainaki laulo nii maa kovasti mukana et tais se kelevata heillekkii. Kiitos ja kiitos.Kuvat varastin Villeltä :P

maanantaina, maaliskuuta 18, 2024

Skarppaus!

Tai sanotaanko mieluummin työhyvinvointiasia. Aattelin TAAS yrittää vähä kirjotella hajatelmia ylös keikkareissuilt ja elämästä. Nyt ku ne taas alko uurestaan. Edellisest päivityksest onkii aika tarkalleen kolmisen vuotta aikaa ni joha täs joutaakii höpöttelees. Tuon edellisen jälilt oonkii siirtyny takas freelanceriks. 8 vuotta meni Viikkarilla hommissa, että hujahti. Mukavaakin oli pääasiassa. Nois isois firmois o vaa se huono puoli, et kaikki muutos o HIDASTA. Työkaverit ja kolleegat ja suurin osa henkilöstöstä o mukavaa sakkia. Niin ku yleensä kaikis työpaikois. Miul vaa tuli merimailit täyteen ja enne ku tein jottai mitä kattuisin, päätin siirtyä taka-alalle noist hommist. Tuurauksia käyn kyl tekkees jos ja kun (tällä hetkellä Gracel tuuraas) kysellään. Ei passaa siltoi tai laivakielel sanottuna, lankkui poltella. Kuten sanottua, laivahommelit jäi vakituisesti historian kirjoihin. Oha tuo laivahomma parhaimmillaan iha nastaa mut o siin si ne varjopuoletki. Ittelle ei vaan sovi se istuminen pitemmän päälle jos ei oo mitn tekemistä. Se housebändin miksaaminen sadatta kertaa samalla settilistalla alkaa puuduttaa aika lailla ja kaipaakii sitä vaihtelua sit elämäänsä. Ja tuol viimosimmalla komennuksella Glorylla o se huanompi puoli et siel ei pahemmin vierailijoita käy. Showt siel kyl pyörii mut niist en jaksais ees alottaa... Itte tykkään vaan tehhä ja jutella immeisten kans ja nähä uusii immeisii. En dissaa laivahommia mitenkään mut miul ne ei vaa sopinu sen opin kantapään kautta. Ainakaan siis ny ei sopinut. Eihä sitä koskaan tiijä mitä sitä elämä tarjoo ja heittää ettees mut ny mennään näillä tanssiaskelilla. Keskusteltuani koton vaimon kans pitkään ja hartaasti tulin siis siihe päätökseen et aikaansa kutaki ja ei ku freelanceriks takas. Kiitos vaimolle rohkasusta. Tampere tarjos miul kuitennii Pakkahuonetta ja upouutta Tavara-Asemaa työpaikaks ja sielthä miut löytyki aika nopiasti. Pakkis elikkäs Pakkahuoneha o vanaha ja varma keikkapaikka mis o ain hyvä ihmisen olla. Kamat ja jengi 10+ ja hyvvii orkkii vieraina. Vihtelua nääs. Ja teatterit siihe päälle. Tavara-Asema onkii si moternimpi versio asiasta. Enemmänkii firmakisoille ja sen sellasil ajettu siel mut orkkakeikkaa o kans kivasti. O kirppistä ja firmakisaa ja keikkaa tasasesti. Mikäs siin, miehä teen kaikkee :) Kamanörtit halluu kuitenkii tietää ni molemmis mennään Yamaha ees/laval ja Pakkiksel luotetaan Lakustikkiin ja Taviksel Nexoon. Molemmat loistowermeit ja jos niil ei pääse maaliin ni alakaa olla parempi kattella peiliin. Piste. Kiitos Tampereen Kulttuuripoppoon sainkii heti jalkaa ns ovenväliin ja pääs tekee loistoporukas hommia ja mukavaa taas o. Ilo palas kyl syämmeen ja saa tehhä sitä mist tykkää. Eikä aikaakaan ku alako taas puhelin soimaan et pääsetkö sin ja tän mut si tuli puskist ylläri! Niko, vanaha Hippi, ja Kestin Jasseboi kyseli et kiinnostaisko lähtä Kilipeläisen Tuuren matkaan lavapäähän. Niko siirtyis poijes ja tarjois miul paikkaa. En montaa hetkee asiaa miettiny keskusteltuani kyseisten herrojen kans (ja vaimoni) ja tavattuani orkan, missäs muuallakaan ku töis olles Taviksella.
Ny o eka viikonloppu jo takana kysseisen ryhmän kanssa ja oha tää iha sairaan siistii painaa taas maakunnis hyvän porukan kanssa. Hyvät työkalutkii ku sai Torviselt ni eihä täs oo hädän päivvää. Kalustonurkkaus förevisar: Yamaha QL tiskinä ja Shuren IEM:ät ja omat mikit ja tilipehöörit. Kyl kelepaa. Si viel tiimis o mukana Ville "Mahti-Ville/ Reilu-Ville/ paras-Ville" Mulju valois ni ei oo huonoo päivää meil. Keikkakuvan varastin Jasselta, hiihtoliiton luvalla, tietysti. Jos täs alakais taas omaks iloks ja miksei jonku muunki, jos näit joku lukkee ees :) kirjottelee hajatelmia ja reissukokemuksia taas uusiks. Ehkä :D
Ja sitten itte niihi keikkoihi ja mestoihi. Ekana oli siis Joensuun Kimmelin LasPalmas-yökerho. Tuossakin paikassa o vuosien saatossa tullu vierailtuu mut ny vuosien tauon jälkeen palataan takas. Ittehä assuin joskus Jojensuus ja tuli käytyä kyl tuossakin paikassa iha asiakkaana. Anteeks. Lavaha o iha jees ja just sopivan kokonen meijä ryhmälle. Korkeuttaha sais ain hiukan olla lissää mut hyvi siel pärjää. PA oli kuulemma uusittu mut siitä varmaan Jasse itte kertoo jossai lissää. Sähköä o riittämiin ja mukava keikkamesta kyl. Fasiliteetit ja tarjoilut hyvät. Lauantaiks paahettiinki Peurunkaan ja siel o kyl ihmisen hyvä olla. Lava o iso ja homma toimii ja jengi o parhautta. Lämpättii Miljoonasadetta ja sehä o parhautta. Parit hitit löytyy heijänkii plakkarist. Aamulla kotio ajelu ja tässä sitä kirjotellaan Gracen hytis muistoja. Seuraavana oliskii si Pakkahuonetta ja Lapeenrantaan Tuuren kaa. Palaillaan. P.S. Ja jos joku ei oo viel törmänny tähä, ni tällaistakii Jassen kaa harrastellaan: https://open.spotify.com/show/2PhejmBJjKUrNnc217SdNa?si=b9b5e23a1d804205

perjantaina, maaliskuuta 05, 2021

Jos ny skarppais...

... ja aloittas tän taas. Moro, mie oon Antti "Oksu" Vuorela, ja kertoilen täällä kaikkee mahollista mitä ikin huvittaa. Vettä o virrannu kaikissa joissa ja järvissä ja hanoissa sitten viime kerrran. En sit ehtiny(jaksanu) laittaa tuost vuosien takaisesta Raskaasta Joulusta mitn sillo mut aletaan purkaa asiaa hatarien muistikuvien kautta tähän päivään... Raskas Joulu oli kyl nimesä mukainen tapahtuma :D Ei sillä et ei mukavaa olisi ollu vaan noit keikkoi ja siirtymii oli iha saatanasti ja sillo mentiin kokonaan omal porukal ja tekniikal lähes 100% joka paikassa. Jormanaisen Sami otti miut hoiviisa ja tehtiin kahestaan ääntä tuolla rundilla. Penttisen Kariin pääsin tutustumaan paremmin ja ystäviä ollaankin. Orkan jengi olikii tuttua vuosien varrelta. ValoJanne oli uus tuttavuus ja mukava olikii. Peter hoiteli keppejä ja hyvä immeinen hänkin. Kiitokset Aholan Kimmolle luottamuksest tehtävään vaan. Aika paljon tuli keikkaa puskettua, Rubyssa, Olympiassa, maakunnissa ja telkkarissa. Kaikkee ei muista ennää. Vanhuus iskee. Viikkarille napsahti vakipaikkakii Amorellalle ku aikasa tuuraili. Sittemmin käväsin Gracellakii pitemmän tovin siirrolla. Reissannu oon enemää ku koskaan, siis ulkomailla. Lomilla. Ihanaa. Mutta sitten! COVID-19! Kaikki pysähty. Koko maailma melkeinpä. Minkäs teet. Et juuri mitään. Hommat loppu ku seinään melekeinpä kaikilt meijä alalla toimivilta. Ittekkii aikani istuin käsien päällä. Ei ollu mittää. EI YHTN MITN! Onneksi sain lopuksi hommia Caverionilta AV-asentajana, että sai tekemistä taas. Olisin, olin tylsistynyt ja masentunut ja vittuuntunut. Se näkyi päälle päin aika lailla. nyt tässä toivotaan, että tämä tilanne aukeis jo ja päästään takaisin "normaaliin". Oisha se keikoil käynti jne mahtavaa!!!! Ja pääsis reissuun taas. Kaiken tän keskellä tapasin kuitenkin Raisan. Vaimoni. Voimani. Kiitokset hänel, et jaksan painaa eteenpäin. Miu myttyni.

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2015

Marrrrrraskuuuuuuu....

....Ei oo ainakaa luminen! Nonnii, asiaan. Täs ny o ollu vähä kaikelaista. Tuli pyörähettyy taas Viikkarilla tekees Peten lomaa toistakytä päivvää. Oha siel puitteet kohillaan, sil ei voi mittää. Mukava työporukka ja safkaakii saa jote pallohommat o kohillaan. Yo-talolla kikkailtu ja tehtaan keikkoi painettu. Kävin myös uutena paikkana tuuraas PohjisJussii tuolla Rubys ja Fellas. Kivvaa oli, Sipolan Mikko oli orkan kanssa vetääs pari tsettii siel. Pullukka viihty analogimaalimassa pitkäst aikaa. Marraskuun lopulla starttais si tuo Raskas Joulu. Ny oon siel "kärsimässä" Sami"Viulu o vitosessa"Jormanaisen kans ku Kimmo luuhaa maalimalla Yökalan kanssa. Saas nähhä, pohjalais-savolaisakseli ku pärähtää tien päälle. Yritän aktivoituu siin rintamal et laittasin joka paikasta jotai tarinaa. Työkalut o arvottu ja siitäki tulee viel raporttii jahka aika o oikia.

lauantaina, lokakuuta 03, 2015

Mansest terkut

Nii se kesä meni et heilahti taas Akun Tehtaan leivissä. Paluu YO-talolle o todellista. Muutamia keikkoja siel iha orkan miksaustakii pääs olemaan. Jarkko Martikainen on muute yks Suomen kovimpii ja karismaattisimpii esiintyjiä- Piste. Teatteria o tahkottu ja uus ensi-iltakii saatii Beatlesien muodossa. Mikäs siin o siistis sisähommas puuhastella. Ens viikolla si firmakisaa ja vaihteeks Gracelle tuuraas Peten lomat. 20 päivää seilataan mut ei onneks putkeen. Marraskuu meneekii näil näkymi Yo-talolla ja si loppuvuos onkii raskasta. Vaa nii tää elämä o muutenkii ain välil.