Kevät, ensimmäinen kevät... dupuppiduuuuu....

Kevään kuviot alkaa olla viittä vaille valmiit ja ukkoo viedään taas ympär kyliä. Hommat isolleen ja mahahaavaa odotellessa. Palaverit heitettii ja puhelimessa istuttii ja lääkärissä käytiin(taas). Pakki pittäis olla kohta ku uus, takuu o nii kaua ku takavalot näkyy. Nyt alkaa Vuorelan pojalla uus elämä, sanos. Oikeesti, lasten ja humalaisten oikeesti. Jotenkii tuntuu taas paremmalta ku aikoihi. Hyviä juttuja sattunu kohalle mut kohta varmaan napsahtaa taas jostai jotai. Ei anneta sen häiritä, eletää hetkessä ja sitä rataa.

Ai nii, uuden tatskan mittakaavat saivat yllättävän suuret tsilpaukset. Voi luoja. Mie oon koht musteessa. Jahka ny päästää ukkoo kiduttaas....

Jusban märkä uni käy toteen, digitiski ja mie, rakkauden maitovalas ja M7 samassa paketissa. Hyvää Joulua, Jusbaum.

Jos lasken käteni tällä tavalla, herättääkö se mitään inhimillisiä tunteita?

Työt. Työt. Ei oikei jaksais. Väsy pukkaa. Ja vitutus. Ja ihmettely... Kaikkee sitä näkkee ja sattuu ja tapahtuu. Ei voi ku ihmetellä mite tää maailma meitä heittelöö ja viskoo. Alkaa miettii asioit iha uudest perspektiivist. En tiedä sit mitä tapahtuu. Vituttaa nii ettei veri kierrä... Ahdistaa... Liikaa asioita pyörii päässä.

Kiitos ja anteeks.

Voi luoja, Vepe se osaa piristää päivän ku päivän. Kiitos Vepe, sie oot paras.

Takasi arkeen harmaseen...

Nii sitä käytii taas keikkailees ja hyvältähä tuo taas tuntu. Oikea kolmen keikan rundi. Wau. Kotiha o aina kuitennii koti. Oli se sit millane hyväsä. Yöks tartteis lähtee taistelee tonne valtion hommiin taas. Ei oikein jaksais ny. Viikonloppu oli nii mahtava et fiilikset jäi päälle. Loistokeikkoi, loistoimmeisii. Ei sil, et tuol valtiol olisi huono olla, mut oha se vähä erilaista menoo.

Palaveria pukkaa siis loppuviikol ja saa nähä mitä sitä ens vuonna tekee. Vähä pukkas takapakkii suunnitelmiin mut katotaa mite asiat alkaa sujuu. Viikolopust jäi nii hyvät muistot et ei paremmast välii. Homma toimi ja juttu aukeni. Mikäs siin. Kattellaa taas....

Mokoman syyskiertue: ETTEI VAAN TULIS SANOMISTA 2007

Keikit ohi ja ukko kotosalla. Oliha taas rykäsy. Mutta palataanpa ajassa taaksepäin....

Torstai 22.11.07

Miu aamu päivä alko lekurikäynnil aamust. Vatsa o temppuillu pitemmä aikaa ja nyt vasta alkaa tulla kunnon specsei siit mikä ukkoo vaivaa. Joulukuus tähystykseen ja siit sit toivottavasti paranemaan päin. Kattellaa. Loikkasin iltapäiväst junaan ja Haagan assalle, jossa Pete nappais miut kyytii ja mentäis hakee bussii. Tarkotus olis kuvata Moksuille uutta videoo näitte päivien aikana, samal ku keikkaillaan, ja Nosturis pitäis olla klo 14 hakee kamoi. No oonha mie siel mut perinteisesti homatha kusee sit JO tässä vaihees. Me mittää videoo kuvata ja mitä sitä ny kaikkie, jotka paikal piti olla, tartte tulla roudaa. Luottoroudarit jo Stagen ajoilt, Hyge ja Sage, tulee miul kaveriks ja homma pelittää. Saikkonenkii (mit ihmet) eksyy paikalle ja jelppaa loput releet. Miitrikii tulee tonteil ja riemu o rajaton (ei vieläkää se orkka), kamat siirtyy autoon ja tupankia poltellaa. Semifinaali ois eka keikkamesta ja mie piän kyl siit paikast. Marko, Kuisma ja filmiryhmä onkii jo tonteil kuvailees ja antaas haastatteluita. Kamat liikahtaa tonteille ja tseakkailut alkaa. Kuvataan samalla ja sillai. Uudet biisit toimii allekirjoittaneen korvis päivä päivält paremmalt. Muutamia hittei selkeesti haussa. Treenit ohi, syöntii, kuvailuu ja parit iltakaljat. Keikkaa odotelles. Jengii o tupa täynnä ja ennakkokuunteluu (soitetaa siis joka keikil levy ensi läpi ja sit keikal sama homma) jengi näyttää välil oleva liekeis ja välil epäuskosen näkösee mut kaikipuolin diggailevan matskusta. Keikka räjähtää käyntii ja hyvä keikka onkii. Ukkoi jännittää selkeesti enite miu historian aikan täs organisaatios mut kyl se siit. Tahti ja meno paranee koko ajan mitä enemmä räimitää. Porukkaan uppoo and. Yleisös näky olevan tuttujakii (kts. keskikohilt) ja hän ainakii nautti kuulemastaan. Keikki ohi, kamat nippuun ja hetken raihoittuminen. Juttelen parin kaverin kanssa ja ukot oli ainakii iha liekeis/hämmentyneit ja levyy odotellen. Meikämandoliino ottaa kumijalan alle ja nokka kohti kotosänkyy ja unten maita. Kiitos jengi, tutut, Sami, Roudi ja Semifinaali

Perjantai 23.11.07

Klo 11 tonteille ja kamat bussiin. Kuvailua ja naureskeluu ja hikoluu. klo 12 startataa kohti Jyväskylää ja bar68. Matka taittuu naureskelles ja kuvailles matskuu nauhalle.
--------------------------Audioläppää----------------------------------------

Joku oli pöllinyt etupaneelin cd/radiost!!! Ei hyvä

--------------------------loppu------------------------------------

Saavutaa 68:iin ajoissa ja kamat liikahtaa sisään vauhdilla. Mie ajan bussin Lutakon pihaan ja käyns moikkaas Jonnaa ja kumppaneit. Apulannan porukka roudailu kamojaan just sisää ja on se vaa hienoa kattoa raavait miehii töissä. Sammio ja Mehtis ku heivaa laatikkoo ni siin ois hirvetkii tiellä. Takasi tonteil ja tsekkailuu. Tokola (tuo Dex-viihteen J.R. Ewing) on saapunu tonteille katsomaan "sijoituksiaan" ja "tiluksiaan". Homma toimii ja Tokolan liidaamana mennään ohjelmatoimiston kustantamalle illalliselle. Massut täynnä hotlalle ja Miitrin kans iltakaljalle. Vähä rauhoittuus irkussa ja sit tonteille. Levyn kuunteluu ja keikan odotteluu. Keikki starttaa ja hyvin starttaakii. Porukka o enemmä messis heti alust saakka ja nyrkit/sirkkelimiehe vitoset heiluu ilmassa. Ilmassa on juhlan tuntua. Seitsemät encoret ja ukot takahueneeseen nauttimaan Hokin hoitamii virkistysjuomii. Siit sit porukalla Infernoon postailee. Itse tapaan vanhan tuttuni siin sivus ja jälleennäkeminen on mahtavaa. Keskustelua menneist/tulevist ajoist ja kuulumisten vaihdoit. Juttutuokio ois venyy pitempäänkii kyllä. Haikea tunne pukkaa rintaan päässä myllertävien muistojen kanssa. Kiitos ja anteeks. Mie heittäidyn unten maille, Gut nait....

Lauantai 24.11.07

Roudaus tapahtuu vaihtelevalla äksönillä ja kamat on autos mut mihi aikaa? Länkkäri ja Marski o lähteneet jo Tampereelle ja kuvausporukkakii palannu kotio. Loppuporukka käydään heittää aamiaiset huiviin ja lähdetään hissukseen ajelee kohti Yo-taloa. Tänään onkii spesiaalii luvassa Ircin matkassa. Keikka kuvataan ja lähetetään suorana Irc-gallerian (tai jonku sellasen, emmie noit tiiä) sivuil livenä takahuonesekoiluineen. Mahtavaa. Eipä. Tsekkailua ja hierontaa. Mennään Miitrin kans lepäilee hotellille ja loppuporukka menee minne menee. Glamouri kohillaa ku kaks tekniikan höpönassua makaa sängyl kalsarit jalas ja tuijottaa dokkarii jostai ryssien vitsinkerronnast. Äijät joutu linnaan ku kerto vitsei?!?! Sit ne penteleet keksi tavan, et joka vitsi o oma numero ni ei tartte kertoo vitsii. Heittää vaa kadul et:72. Hahhahhahhaaaaaa. Voi luoja mitä meininkii. Tonteille safkailee ja odottelee. Siin vaihees ku kamera (R2D2) tärähtää tulille ni juttujen taso o taivaissa. On mahtanu porukka katella et mitä sekopäit siel oikei o. Äijät räkättää porukas ja meil ainakii o matot lattial jne... Illan uusin leikki oli muute keksii käännöksii ninist. Esim: Tehosekottimen Matti=Mahosekottimen Tetti. Että tälläst huumorii. Keikki tulille. Kirjaimellisesti. Pitti pyörii ekast biisist saakka ja jengi o aiva sekkaisi. Eka biisi ja Santult heti kieli poikki (myöhemmi sit sekä Kuisman et Tuomon kitaroitte kaa ongelmii) ja meininki vaa kovenee. Encoretha hoidetaan näil keikoil yleisöäänestykse muodos ja niit sit soiteltiinkii muutamii... Airon Janne oli tonteil katsastaa myös meininkei. Tuttujen moikkailut, kamat nippuun ja autoon. Nokka kohti Nosturia ja siit kotio. Ukot menee maate ja Santtu jää pitelee miu kaa muistelusessioit vanhoist ja hyvist Amigan peleist ja sarjakuvist. Olipaha taas menoo ja meininkii. Kiitos Yo-talo.

Kiitos kaikille osallistuneille ja kattellaa viel kerran Joulukuus Tavastialla. Tänks and.

Isä Miitro tiristää miult infoo et mihi aikaa saunaoluet.

Night Lifee ja hyvvee seuraa...

Nii o taas ilta lusittu Night Lifessa hevanderin seurassa. Illan korkkas Beautiful Betrayal, muistaaksein Jyväskyläst ovat he, sellasta melodist heviosastoo naislaulajan kera. Iha mukiinmenevää mussaakkia. No okei, pointsei vähennetään kyl lievästä hausta koko keikin ajan. Huomaa kyl et keikkailuu sais harrastaa hiukkase enemmä. Biisithä ny oli paketis sillai ku omat biisit voi olla, mut toi balanssi oli kyl haussa nii että.... Kitaristit ei oikei tienny mite vetää ain millonkii, basistiha ny tuuttas nii kovaa ku vaa voi (klassinen tsekin jälkeehä mie päätän nostaa tätä vehettä 10db ku se miksaaja oli tyytyväine viel äskö) ja runpali veteli mite lystää, vuoroin hissutellen vuoroin räimien. Laulaja oli iha jees, ties tonttisa ja hoiti sen ok.

Soulgrind vetäs sit illan paatoks... päätöksen :) Teille pikku höpönassukoille jatkossa tiedoksi, tässäkin orkesterissa vaikuttaa eräs Tapsa Wilska. Kolleega siis lavalla, pakko panna parastaan. Hyvä keikki, hyvä meno. Tanya lauleli menemää ja ainakii mie oon kaivannu tuot ääntä näis hommis. Tanya o parhaimmillaa iha loistava. Bändi toimii ja sitä rattaa....

Mikit pois, kansi tiskin päälle ja Gin Tonic handyykiin ja sil vu plee. Santtu ja Pitkäsen family olikii tullu kattoos keikkii ja ilta alko siit reippaasti humaltuvissa merkeis. Tapsan kaa skoolailut, Tompalt tiskilt spessudrinksuu ja olutta kaksin käsin. Sellainen on tuo lauantai.... tai jottai... Infernon kautta kotio...

Muute! Parasta aivot narikkaan leffaa suositellaan NYT: Clive Owenin ja Paul Giamattin tähdittämä Shoot'em Up! Voi luoja et toimii! Mutta muista ehdottomasti jättää ne aivot sinne narikkaan! Loistava soundtrack, loistavat hahmot ja toimintaa alusta loppuun saakka. Heti alko tekee mieli porkkanaa.

Hyvää pikkujoulukautta kaikille.